HERE I AM

Castleblayney

Joo, täällä siis ollaan piiitkän odotuksen jälkeen. Tällä hetkellä on siis kolmas kokonainen päivä menossa. Hassuu, tuntuu et oisin ollu tääl jo paljon pidemmän aikaa, ku on ehtiny tapahtuu vaikka mitä. Tai ei nyt ehkä hirveesti oo tapahtunut, mutta oon tehny paljon. Ei ole edes ollut aikaa ottaa paljon kuvia. Joten saatte tyytyä pariin kuvaan tänään. Asun siis todellakin aika peltojen keskellä, naapureita on kyllä ympärillä aika harvakseltaa. Ja autolla Castleblayneyyn eli lähimpään kaupunkiin kestää joku 10-15min. Koulu on siis siellä, mutta nuoret ei kuulemma osta vaatteitaa sieltä. Ei siellä ilmesesti oo sitten mitään hyviä kauppoja.

Paitsi että tää netti ei pelaa nyt kovin hyvin, joten mun on pitää jatkaa myöhemmin. Katotaa suostuuks se ees tätä lataamaa.

Almost there..

Enää yks kokonainen päivä Suomessa, hui! Nyt tässä vaihees tuntuu kyl tosi oudolta, nimittäin vaikka mul on ollu jo melkee vuosi aikaa totuttautuu siihen ajatuksee et oon oikeesti lähössä ja tuun olemaan siellä kauan, niin silti en oikeesti pysty käsittää sitä. En vaa tajuu etten nää mun perhettä tai kavereit ikuisuutee.Mut joo, enköhän mä sen sit älyy pikkuhiljaa ku sinne asti pääsen.

 Välil tuntuu hölmölt et halusin lähtee, mut kyl mä uskon et siit tulee hieno kokemus, josta on sit paljo hyötyy mulle tulevaisuudessa. Se vähän päivästä vaihtelee, eilen illalla olin ihan harmissani, et joudun jättämään oman elämän sivuun siks aikaa, mut tänää tuntuu taas paremmalta.

Ja tänää vihdoin aloin oikeesti pakkaamaa eli laittamaa niitä kaikkia vaatteita laukkuihin. Olin kyllä jo useemman päivän kasaillu niitä vaatteita pöydällä ja tuoleille, joten olin siis jo valkannu melkee kaikki vaatteet mitä sit loppujen lopuks otan mukaa. Lennän British Airwaysillä, joten mul saa olla yks aika iso laukku, max23kg, joka menee sit ruumaa. Sen lisäks saan ottaa käsimatkatavaralaukun, jolla on tietyt mitat ja seki saa painaa enintää 23kg, mut se pitäis ite jaksaa nostaa sinne penkkien yläpuolelle lokeroihin. Ja vielä senki lisäks saa olla semmonen joku käsilaukku, tai läppärilaukku. Eli oikeesti tosi paljon kamaa saa mukaa, joten en taida sinnepäin mennessä joutuu viel ongelmii. Kotiinpaluusta en sit lupaa mitää.

Eli en meinaa ihan noin paljon tavaraa raahata täältä Suomesta kun tossa kuvassa yllä :D

Huomenna pakkaan loppuun ja sitte keskiviikkona on herätys neljältä aamulla, ja lähtö lentokentälle vähän ennen viittä. Ekaks lennän London Heathrowlle ja siitä sit Dublinii, missä hostäiti on vastassa. En halua edes ajatella miten väsynyt tuun olemaan silloin. ;D

Ton biisin sanat sopii mulle täl hetkel niiin hyvin

Alku aina hankala

Olen siis Heidi, 17v tyttö täältä Etelä-Suomesta ja olen lähdössä lukuvuodeksi Irlantiin vaihtoon. Oon viivytellyt tän blogin tekemisen kanssa aivan uskomattoman kauan, vaikka olen jo siitä asti kun päätin lähteä vaihtoon tiennyt että haluan pitää vaihtariblogia. Mutta nyt tartuin härkää sarvista, nimittäin lähtöön on enää tasan viikko aikaa. Tai oikeastaan viikon päästä oon jo perillä siellä Emerald Islella. Ja tää on siis mun ihan ensimmäinen blogi, joten alku on vähän harjoittelua.

 Siinä näkyy Irlannin kartta, ite tuun asumaan tuolla aika pohjosessa, Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalla. Mitä nyt oon nähny kuvia ja googlen street viewillä oon tutkaillu, niin aika kivalta näyttää. Mun koti tulee olemaan aika maaseudulla, mutta koulu on siinä läheisessä pienessä kaupungissa. Isäntäperheessä on äiti ja kaksi lasta, 13v tyttö ja 11v poika. Se perhe vaikuttaa kans tosi mukavalt sen perusteella mitä oon jutskaillu sen hostäidin kanssa facebookissa. Mutta koulusta ja perheestä enemmän kuhan pääsen sinne paikan päälle.

Tollaselta siellä vissiin näyttää, jossei kaupungeissa vaan oleskele. Eli vihreää riittää. :) Tarkoitus on käyttää enimmäkseen omia kuvia, mitä mulla ei vielä tietenkää oo, joten niitä täytyy vähä odottaa.

Mutta joo, mitäs vielä kertoisin tässä ekassa postauksessa? Niin järjestönä toimii siis Explorius, jonka valitsin sen takia, että se vaikuttaa tosi luotettavalta. Ja Exploriukselle ei oteta todellakaan rajattomasti vaihtareita per vuosi, vaan esim Irlantiiki lähtee mun lisäks vaan yks toinen tyttö. Samoin mua kannusti se, että Explorius mainostaa, että se tukee aina yhen afrikkalaisen lapsen koulunkäyntiä vuoden ajan yhtä vaihtaria kohti. Eli periaatteessa me kenellä on varaa lähteä ulkomailleki opiskelemaa, autetaa myös niitä kenel ei oo välttämättä mahdollisuutta ollenkaan opiskella. Ja Irlannin valitsin siks, että halusin englanninkielisen maan, mutta jonkun vähän epätavallisemman. Ja Irlanti on siitä kiva vaihtoehto, että se on sen verran lähellä että voi myöhemminki mennä käymää siellä ilman että pankkitili tyhjenee.

Yritän tässä vielä ennen lähtöä kertoa vähän enemmän kaikista valmisteluista, mitä oon tehny ja pakkaamisesta, kuhan saan senki alotettua. Hakuprosessista ja valmennuksestakin voisin kertoa kun ehdin. Mutta paikan päällä postailen mahdollisuuksien mukaan aina kun tapahtuu jotain kertomisen arvoista.